Tavoitteena ”Saattaen omille teilleen”.

Opiskelun ja koulun tavoitteena on se, että nuoret menestyvät elämässään. Opetettavat asiat ja aineet ovat vain välineitä tuohon tavoitteeseen pyrkimiseen.

Ei ole tarkoituskaan,
että meri on tyyni,
vaan että purjehtija on taitava.

Älä pyydä…

…toista tekemään mitään sellaista, jota et itse olisi valmis tekemään.

Naseva ja kiteyttävä ohje ryhmäyttämisen hurmoksessa.

Kaikissa ryhmäyttämisen tehtävissä, leikeissä ja peleissä pitää olla tolkkua, entisaikojen maalaisjärkeä, jonka perusteella ryhmänohjaaja voi arvioida mitä tehtäviä ryhmäyttämisen nimissä tehdään ja teetetään. Vaikka opiskelijat teettäisivät niitä toisilleen.  Harjoituksilla ei saa tehdä toista naurunalaiseksi, kiusata tai eristää! Ja ketään ei saa pakottaa toiminnallisiin tehtäviin. Ryhmänohjaajan pelisilmän eli pedagogisen tuntuman pitää toimia tarkasti kuin erotuomarilla. Ryhmänohjaaja vain mukaan harjoituksia tekemään, jotta saa kokemuksen itse siitä, miltä harjoitukset tuntuvat.

Hauskaa voi, saa ja pitää silti olla.

Törmäys ajatelmaan

”Puunvesa ei kasvaessaan tiedä tuleeko hänestä isona vessapaperia vai kirjekuoria.”

Törmäsin jonkun suomalaisen kirjailijan ajatukseen ravintolan seinässä. Miten se liittyy ryhmänohjaukseen? Omassa mielessäni siten, että opettajakaan ei työssään voi tietää mitä opiskelijoista isona tulee, mutta mahdollisuus kasvaa ja kehittyä tulisi jokaiselle nuorelle antaa.

Parasta mitä voimme nuorillemme antaa, on toivo tulevaisuudesta

– Jenifer Gidley, 2012 –

Oli kyse mistä tahansa koulumuodosta, jossa nuorten elämänalkujen kanssa työskennellään, ryhmänohjaus on keino toteuttaa opetussuunnitelman henkeä ja kasvatuksellisisa tavoitteita. Ryhmänohjaaja, luokanvalvoja, luokanopettaja tms. on työhön nimetty ja velvoitettu. Opetuksen ohella hänen tehtävänään on huolehtia koko ryhmästä, sen jokaisesta jäsenestä ja heidän hyvinvoinnista ryhmän elinkaaren ajan. Ryhmä on aina uusi kun sieltä poistuu tai sinne tulee uusi jäsen. Jäsen on myös opettaja.

Ryhmänohjaajan työ koetaan usein rankkana ja aikaavievänä. Sitä se varmasti onkin. Toisaalta ryhmänohjaajana toimiminen on myös kaikista antoisinta, milenkiintoisinta ja opettavaisinta osuutta kasvattajan työssä. Tässä blogissa etsitään työkaluja ryhmänohjaajan työhön: käytännön keinoja, miten ryhmänohjaaja voi työstään  selvitä. Harvemmin voi käyttää vasaraa ja ”takoa asioita nuoren päähän”. Toisaalta toiminnalliset menetelmät esimerkiksi  yhdessä puuhailu, rakentaminen ja vaikka ruuan valmistus ovat erinomaisia keinoja toimia nuorten kanssa. Kun yhteinen toiminnan ja tekemisen meininki on löytynyt, on paljon helpompi kohdata ja selvittää koulunkäynnin vaikeita hetkiä. Sillä sen voi ennustaa – haasteita tulee olemaan. Nuoruushan on jo perusolemukseltaan muuttumista lapsesta aikuiseksi. Moni haaste, kuten vanhemmista itsenäistyminen, on nuore perustehtävä. Ja aina se ei suju kitkatta, vaan voi näkyä monilla tavoin myös koulunkäynnissä.

Työkaluja tähän pakkiin on kerätty lähes 20 vuoden kokemuksella koulumaailmasta. Blogin kirjoittamisen rohkaisijana toimii Opetushallituksen rahoittama Somepedia-hanke, jonka tavoitteena on tehostaa läpäisyä eli ammatillisesta koulutuksesta valmistumista.

17.10.2012 Tarja Koskinen